tiistai 21. tammikuuta 2014

Turhautumista ja työnhakua

Turhautunut minä täällä moi!


Joskus aikoja sitten kyselin täällä töistä ja siitä miten sitä kannattaa hakea ja edelleenkään tähän päivään mennessä mä en ole saanut töitä. Se johtuu tosin siitä, että mä en osaa tai uskalla hakea niin, että mut huomattais. Kaikenlisäksi joudun aina sanomaan, että pitkän sairasloman ja työttömyyden takia joudun aloittamaan kevyemmällä työllä, joten siksi vain osa-aikainen työ kävisi. Kaikkeen tarvitaan koulutuksia ja mihinkään mulla ei riitä kokemus. Mulla ei ole suhteita jonka kautta saisin edes jotain pikkuhommia.
Kuitenkin, kaikki tää turhautuminen kumminki johtuu omasta nössöydestäni ja saamattomuudesta. Mä kävin työkkärissä joskus kesällä ja siellä sovittiin, että kun toimitan parit paperit niin sovitaan aika suunnitelmalle ja lähdetään sitä kautta hakemaan mulle kuntouttavaa työtä. Kuitenkin aika nopeasti siitä mä menin lääkäriin ja sain taas parin kuukauden sairasloman joka itseasiassa loppui juuri. Nyt mun täytyis ottaa taas yhteyttä työkkäriin, mutta en enään muista tän kyseisen ihmisen nimeä jonka kanssa olin aikasemmin tekemisissä. Lisäksi kaikkea vaikeuttaa pahanlaatuinen puhelufobia. Tai miksi sitä voikaan kutsua. Mä en voi suorittaa virallisia puheluita. En oo koskaan pystynyt. Sitä ei voi selittää, mutta ne jotka omistaa jonkun fobian niin tietää, että se on melko ylitsepääsemätön asia varsinkin ihan ilman apua. Tästä johtuva turhautuminen ja se, että en saa oikeen mitään asioita eteenpäin vaan sen takia, etten voi soittaa mihinkään. Mun täytyy lähteä käymään työkkärissä, mutta sielläkään ei ole mitään hajua mtä edes sanoa tai kysyä. Voi vitttu. Ehkä se tästä. Ärsyttää vaan, kun koko ajan kuulen miten porukka ravaa työhaastatteluissa, mutta mä en ole käynyt yhdessäkään.







Toivon jatkuvasti vaan sitä, että joku tulis mulle sanomaan, että hei tuuhhan töihin. Tai just tälläsinä aamuina, kun ei ole tekemistä ja haluais tehdä jotain niin vois vaan päättää, että nyt teen työtä ja mennä vaikka kolaamaan pihalle lunta. Niin ja monet sanoo, että kannattaa panostaa työhakemukseen. Siis mulla ei ole mitään kokemusta peruskoulun lisäksi, joten CV on aika tyhjä. Tosin on siellä jotain työkokeiluita prsimasta mutta niin. Ja se mitä mä voin itsestäni selittää niin....Vaikeaa se on ilman, että alkaa toistelemaan sitä samaa asiaa. Ehkä ihmisillä on joku taikalause, jolla ne saa työnantajien huomion, mutta mulle ei oo vaan kerrottu sitä.

35 kommenttia:

  1. Postausta tuosta uudesta tatuoinnista!! ja tsemii työnhakuun :)

    VastaaPoista
  2. Mikset sinä tyttö hyvä mee kouluun? Kouluun pääsee aina. Mitä enemmän on koulutuksia niin se on aina hyvä etu työnhaussa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi anonyymi hyvä, kun minä sanoinkin että mun täytyy aloittaa kevyesti ja koulu ei ole sitä kevyttä. Varsinkin mut se ajaa aina uudestaan vaan sairaslomalle. Ja kouluun EI pääse aina. Joillekkin se saattaa olla itsestäänselvyys päästäkkin mutta ei kaikille :) Ja töiden lisäksi olenkin katsonut kursseja ja lyhyempiä koulutuksia kyllä!

      Poista
    2. Älä huoli. Mua ahdistaa nii pirusti ees ajatella et jotai kesäduunia pitäs ettii mut varmaan menee yhtä hyvällä menestyksellä ku viime kesäki nimittäin vaasa = osaa ruotsia muuten ei heru duunia :) ja pakkohan sitä työkokemusta jostain on repiä mut mistäs revit ku ei anneta ees yrittää :( no toivon et sul käy parempi tuuri ja löydät jotain mielekästä :)

      Poista
  3. käy joku koulu niin heti saa paljon helpommin töitä :)

    VastaaPoista
  4. Kuten ylempänä vastasin niin kouluun ei pääse noin vaan ja 3 vuotta opiskelua sellasta alaa joka ei todellakaan innosta + oppimisvaikeudet niin siitä ei tulisi mitään. Helpoin tie se olisikin mutta tällä hetkellä mahdoton ajatus. Aikuiskoulutusta kyllä myöhemmin ja kurseeja/koulutuksia tulen käymään, kunhan pääsen ensin aloittamaan jostain kevyemmästä.

    VastaaPoista
  5. Hö hirvees tsemppiä sinne! Itselläkin ois työkkärin kanssa tappelut edessä, kun tässä just valmistun (vihdoin)... Eikö siellä Tampereella ole muuten mitään paja/nuorisoverstastyyppistä toimintaa? Sellasta jossa ois vähä lepposampaa menoa, tulis kuitenki arkirutiinia ja sit siellä vähän niinku valmennettas työnhakuun/töihin, plus sais rahaakin.
    Ja oon kans ihan hirveeeeeen puhelukammonen ihminen, mielummi käyn paikan päällä puhumassa kuin soitan... Hirveet ahdistukset ja sydämentykytykset tulee ajatuksestakin, hrrr.

    VastaaPoista
  6. Mä tiedän ton olon kun ei irtoo duunia kun ei oo kokemusta. Suosittelen meneen työkkäriin ja sanomaan että haluat harjoittelupaikan, ja paremman kuvankin antaa esim. duunipaikoille jos käy paikan päällä juttelemassa ja antamassa työhakemuksen/kysymässä harjoittelupaikkaa. Kyllä se vielä tärppää, oot nuori, sulla ei oo vielä kiire :) Itse oon 27 ja vieläkin on duunissa käyminen yms haastavaa monista erinäisistä syistä ja hyvin on pärjätty tähänkin asti. Pääasia on et sulla on halua tehdä jotain ja päästä työelämään kiinni.

    VastaaPoista
  7. Jos et saa töitä useiden työhakujen ja -haastatteluiden jälkeenkään niin kantsii hakea työkkärin järjestämään työkokeiluun. En tiiä onko sulle puhuttu siitä työkkärissä, mulle heti ensimmäisellä tapaamiskerralla esiteltiin mistä on kyse. Työkokeilusta ei toki saa oikeeta palkkapalkkaa, mutta kelalta saa työmarkkinatukea. Itse oon nyt ollut yli 3kk päiväkodissa työkokeilussa, teen 6 tuntisia päiviä. Oon tykänny hirveesti. Mua ei itseeni haittaa etten oo kunnon palkkalistoilla, kunhan oon saanut rytmii tähän elämään ja tuleehan sieltä kelalta ees jotakin. Jos saat hyvän työkokeilupaikan niin hyvällä lykyllä voit saada sieltä kesätöitä yms. :) Tietoja tosta työkokeilusta: http://www.te-palvelut.fi/te/fi/tyonhakijalle/tukea_tyollistymiseen/tyokokeilu/kaytannot_ja_saannokset/index.html

    VastaaPoista
  8. Lähe baarimikko kouluun! Ite olin ja 4 viikon päästä olin valmistunut ja aloitin työt Thaimaassa, nyt jo 5kk ja rakastan tätä!! Kouluun pääsee sisään kun maksaa ja voit käydä koulun 4 viikossa ihan missä maassa vain haluat! Ja pääset baarimikkojen työhaku listalle saman tien ja sitä kautta mäkin pääsin töihin!! En kadu hetkeäkään! Olin masentunut jnejne kaikkee paskaa mut mulle ostettiin tuo koulutus kurssi ja pääsin elämään kiinni taas.

    VastaaPoista
  9. Itse ainaki neuvoisin sua ehkä hankkimaan esimerkiksi hygienia ja/tai anniskelupassi? Niistä voisi olla jotain apua työnhaussa, saisit lisäystä CV;seesi ja työnantaja varmasti arvostaisi ylimääräisiä koulutksia, vaikka välttämättä et juuri seuraavassa työssäsi näitä koulutuksi edes tarvitsisi. :) Kurssit toki (ainakin Oulussa) maksoivat molemmat n.60e mutta koulutus kesti vain muutaman tunnin ja passit voi suorittaa itsenäisesti opiskelemalla ja vain käymällä tentissä (n.20e?)
    Ootko ajatellu hakevasi esim. henkilökohtaiseksi avustajaksi? Siihen ei tietääkseni vaadita kummoisia koulutuksia (riippuen tietenkin "avunsaajan" sairauden tms. vaikeudesta), ja työnlaatua on monenlaista, voisit esim. auttaa jotan vanhusta käymään kaupassa. Siitäkin kilahtaisi euroja taskuun! :) Oulun suunnalla henk.koht. avustajan töitä on tarjolla esimerkiksi mol.fi sivulla :)

    VastaaPoista
  10. Tsemppiä työnhakuun!

    VastaaPoista
  11. Mun mielestä kannattais ottaa yhteyttä ensisijaisesti vaikka joihinkin kaupungin nuorisopalveluihin, joiden yhteystietoja löytyy varmasti netistäkin. Käydä paikan päällä tai laittaa vaikka sähköpostia, jos soittaminen tuntuu mahottomalta. Nuorisopalveluista oon ite ainakin saanut aikoinaan hyvin tukea just virasto- ja työnhakuhommissa. Niiden kanssa voi ja kannattaa keskustella suoraan ja avoimesti ongelmista, mitkä koet rajoittavina töiden tai muuten vaan elämän suhteen, just vaikka voimattomuudesta ja peloista. Nuorisotyöntekijän voi pyytää mukaankin sit esimerkiks työkkärille puhumaan sun tilanteesta ja sitä kautta sen kanssa ettiä sulle esimerkiksi vaikka jonkunlaista työkokeilua/harjoittelua oman jaksamisen ja pystymisen mukaan. Niistä saa mukavasti kokemusta ja ihan hyvin rahallista tukeaki. Samalla toimii hyvänä ponnahduslautana aktiivisempaan elämään, mikä luo edellee sitten varmuutta omasta pystyvyydestä, auttaa tunnistamaa omia vahvuuksia ja tuo vähän rutiinia arkeen. Nuorisopalveluiden kautta voi päästä joilleki kuntouttaville kursseillekin, jotka on ihan mukavia ja auttaa pääsemään kiinni siihen tekemiseen. Tollai ku on selkeesti tiedossa, että on rajottavia tekijöitä, niin varmaan fiksumpaa tai ainaki kivempaa lähestyä vaikka nuorisopalveluiden kautta noita asioita. Ei maksa mitään ja ainakin itsellä toimi isona tukena. Suosittelen lämpimästi ottamaa ensin askeleen just vaikka nuorisotyöntekijälle ja sitten avun kanssa työkkärille. Eikä kannata miettiä mitä ne siellä ajattelee, sitähän varten ne on siellä ja näkee vaikka minkälaisia asiakkaita. Tsemppiä! :) t. susku

    VastaaPoista
  12. Juupa-juu, "mee kouluun", ihanan helppo se on sanoa jos itsellä ei ole mitään sosiaalisia tai oppimiseen liittyviä ongelmia.

    Mä oon ollut yli vuoden sairauslomalla (nyt se vaihtui määräaikaiseksi eläkkeeksi, hullua olla parikymppinen ja eläkkeellä) vakavan masennuksen takia (päälle vielä paniikkihäiriö ja vuoden aikana ilmaantunut sosiaalisten tilanteiden pelko) ja nyt mulla alkoi Kelan ammatillinen kuntoutuskurssi. Siellä olisi tarkoitus käydä läpi erinäisiä työ- ja koulutusmahdollisuuksia ja siihen kuuluu pari työharjoittelua. Tai katsotaan nyt, et pääsenkö edes kurssin kunnialla loppuun.

    Harmi, ettei mulla ole mitään vinkkiä työnhakuun. Mut tosi moniin toisen asteen koulutuksiin on kiintiöpaikat mukautetulla haulla hakeville, eli ihmisille joilla on sairauden tai muun takia huonommat mahdollisuudet pärjätä normitahdilla, siinä tehdään kans henkilökohtainen opetussuunnitelma.
    Sori, oon eksynyt sun blogiin vaan muutamia kertoja, niin en tiedä mikä on sulle tuttua kauraa. Pitää tässä paneutua joku päivä lukemaan enemmän kun vaikuttaa mun mieleiseltä blogilta. :)
    Mutta tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  13. Mulla ihan täysin sama tarina, on puhelufobiat, ja ollu masennus, ei oo 2. asteen koulua käyty tän takia ja tarvitsisin myös jotain kevyttä että pääsisin alkuun :( Tsemppiä sulle!

    VastaaPoista
  14. Itekkin vihaan soittaa virallisia puheluita. Entiiä mikä siinä on, jotenki en vaa saa sanaa suustani ja se menee sönköttämiseks. Onneks vielä kotona asuvana voin laittaa äitin soittamaan:D mietin vaa et mitä siitä tulee ku asun yksin ja pitää hoitaa nuo puhelut ite. Ei en vaa tykkää soittaa niitä ja hyvä tietää etten oo ainoo

    VastaaPoista
  15. Suosittelisin ottamaan yhteyttä tonne Nuorten Verkostotyöpajaan, sieltä minäkin kouluttamattomana ja töitä saamattomana sain harjoittelupaikan, johon mut sitten palkattiinkin parin kk päästä vakkariksi. :) Pikkasen rahaakin saa tuolta harjoittelulta, ja helpomminhan niitä hommia saa kun pääsee näyttämään osaamisensa ihan käytännössä, eikä pelkkien paperilappusten välityksellä!

    VastaaPoista
  16. Voi että kun mun tekis vaan mieli etsiä sut ja kaapata syliin, halata ja pussata ja pitää niin kauan hyvänä että sulle tulee parempi olo. Vaikutat niin ihanalta! Sen jälkeen voisin ottaa sua kädestä kiinni ja tulla kanssas työkkäriin, johkin kouluun tai työpaikalle ettimään jotain suuntaa ja rutiinia elämälle. Pusuja sulle, pärjäile :3

    VastaaPoista
  17. miu .3 oon seuraillut sun blogia jo kauan aikaa, ja nyt kommentoin ekan kerran :)

    Soita rohkeasti vaan sinne työkkäriin ne neuvoo kyllä ja sen soiton jälkeen tulee ihan mahtava fiilis, sä pystyt siihen varmasti ! Mulla on ollu samaa ongelmaa noitten soittamisten kanssa,, :D

    Tai sitten meet sinne työkkäriin ja kysyt työkokeilusta (3kk) Vaateliikkeet ottaa mielellään työkokeilu tyyppejä töihin kun se ei itse liikkeelle maksa mitään ! :))

    Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  18. Ite oon viä nuori (15) nii mun on hankala auttaa, mut punaselta ristiltä löytyy ainakin joitain pieniä koulutuksia mm ensiapu (tästä on kai ihan yleisestikkin hyötyä), leirin/kerhon ohjaaja koulutuksia (ite olin kerhon ohjaajakoulutuksessa yhen viikonlopun ja nyt ohjaan reddie kerhoo :)), jotain ystävätoimintakoulutuksia nii pääsee auttaa vanhuksia ja paljo muitakin koulutuksia löytyy kun vaa menee sivuilta etsimään ja järjestäähän spr paljon kaikkia tapahtumiakin mihin on helppo mennä mukaan!
    Tosiaan eihän noi mikään mitään työtä ole, mutta saa jotain kokemusta ja paljon kavereita (jotka saattaa just kysäsätä töihin;))
    Ja semmone "ei-kunnollinen" työ kuten mainostenjako nii siihen ei tarvi mitää koulutuksia mutta töitä kylläkin tehdään pari päivää viikossa :/

    Pakko vielä sanoo että oot aivan jumalattoman kaunis!!! Ja sun videos on huippuja! :)

    VastaaPoista
  19. Työnhaussa palkitaan vaan pirunmoinen sinnikkyys tai sitten voi käydä tuuri. Itteäni onni potkas, mutta moni kaveri on päässyt töihin johonkin kun on vaan ahkerasti tehnyt työhakemuksia, satoja suunninpiirtein. Ei kannata väheksyä omaa työkokemustaan, kaikesta on hyötyä !:) Ja jos ei kirjoittaminen suju niin käy paikan päällä, kysy johtajaa ja kerro että haet töitä ja anna cv yms. Ja jos työkokemusta kaipaa niin siivoomaan ja pakkaamaan ja hyllyttämään pääsee oman kuvani mukaan aika helposti, vaikka eihän se herkkua ole mutta saa siitä rahaa ja kokemusta. löysin blogis vasta, ja tykkään, peukkui :)

    VastaaPoista
  20. Työhakemukseen ei koskaan kirjoiteta että en voi tehdä jotain, joudun aloittamaan rauhallisemmin, joudun lopettamaan parin kuukauden päästä tai muuta vastaavaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kukaan ei ota töihin sellaista joka asettaa reunaehtoja. Kirkkain silmin väität vaan että joo oon hyvä kaikessa, voin tulla millon vaan ja tuun toimeen kaikkien kanssa. Jos sun pitää sitten myöhemmin lopettaa jostain syystä niin So What? Tilanteethan voi aina yht'äkkiä muuttua ;) tsemiä!

    VastaaPoista
  21. Tuosta puhelufobiasta. Tiedän, että se on aika vaikeaa soittaa jollekin ultimaterandomille ''moi, haluisin töitä'' vaikka olenkin ylisosiaalinen. Mutta ajattelin, että sinun kohdallasi voisi auttaa se, että kuvittelisit puhuvasi kameralle. :) Teet kuitenkin paljon videoita ja puhut rohkeasti asiasta kuin asiasta. Itse soitellessani työpaikkoja läpi, istuin kaverini edessä ja kuvittelin puhuvani hänelle - ja se helpotti. Kysymyksiä voit kirjoittaa paperille vähän ylös, josta voit aina pikaisesti luntata, mitä kysäistä. :) Ja jos mahdollista, kannattaa käydä tekemässä ne hyge- ja/tai anniskelupassi, koska niistä on aina hyötyä. Toivottavasti minusta oli edes vähän apua. Tsemppiä työn hakuun! *hali*

    VastaaPoista
  22. Woih:S Viralliset puhelut on kyl hyrrhyrrr värisyttäviä!Hyihh!Mut oon ruvennu kirjottaan kaiken mitä pitää sanoa paperille ja se on auttanu ees vähän.Itse asun pk-seudulla mut huomasin et Tampereella ois tällästä tarjolla ja hakukin juuri alkanut:) http://www.trety.org/

    VastaaPoista
  23. Jos mikään ala yhtää kiinnostaa nii kannattaa harkita oppisopimusta! Olet palkallisessa työssä ja valmistut samalla ammattiin. Hyvä vaihtoehto ihmiselle joka ei tykkää/pärjää koulun penkillä :-) Tsemppii!

    VastaaPoista
  24. En tiedä onko tätä jo ehdotettu, mutta hae seuraavalla kerralla videon muodossa töitä. Ne on nykypäivää, eikä kaikilla ole siihen pokkaa! Erotut varmasti eduksesi :)

    VastaaPoista
  25. Et ole ainoa jota tää puhelufobia vaivaa.. :D Inhottavaa, siksi itsekkin meen aina mieluummin paikanpäälle mihin ikinä tartteekaan. Meet rohkeasti sinne työkkäriin vaan uudestaan ja sanot suoraan ettet tiedä yhtään miten pitäis toimia, kyllä ne siellä auttaa! Oppisopimus vois tosiaan myös kuullostaa sulle hyvältä vaihtoehdolta? :-)

    VastaaPoista
  26. Kannattaa kysyy kelasta, ne järjestää kuntouttavaa työtoimintaa, jossa oon itsekki tällä hetkellä (olin kanssa pitkään sairaslomalla ja tää oli parempi vaihtoehto työkyvyttömyyseläkkeelle). Lääkäriltä vaan suositus, ja sen paperin kanssa kelaan:) Kuntouttavassa työtoiminnassa ollaan esim 3pv viikossa töissä (6h päivässä) ja 2 pv siellä kuntoutuspaikassa esim askartelemassa :D eikä harjoittelupaikkoja tarvii itse hakea, vaan ne kuntoutusohjaajat soittaa niihin paikkoihin sun puolesta (ellei itse välttämättä halua), tietysti sen mukaan mihin itse haluais mennä. Mahdollista myös työllistyä harjoittelupaikkaan, jollon kuntoutuksen voi keskeyttää ja jäädä sinne duuniin;) Tsemppiä!

    VastaaPoista
  27. Työnhaku on perseestä ja töitä miltei mahdoton saada jos ei oo sellanen hiton kouluja käyny ja vapaa-aikansa töihin kuluttava yli-ihminen! se on raivostuttavaa! >:((((
    ps. oon muuttamas omaan kämppää, siis opiskelijana(ei töitä) ja haluun hankkiii oman pupunnnn!! maksaaks sen ylläpitäminen minkäverran kuussa? :---)

    VastaaPoista
  28. Moi Mona!
    Kuule älä huoli, tiiän että tuo on ihan yli rankkaa, mutta tilanteisiin ei auta ku turtua. Täällä ruudun toisella puolella kirjottaa nuori äiti, 23-vuotias tapaus, joka ei omista edelleenkään ammattia, oon kotona vaan koko ajan saikulla, lapsi päivähoidossa, se täyttää kolme tässä toukokuussa. Tunnen itteni niin luuseriksi ku oon kahlannu läpi masennukset, paniikkihäiriöt, keskittymishäiriöt, mulla on astma, atooppinen ihottuma, oikeassa ranteessa tapaturmallinen vamma, jonka takia ranne tulehtuu jos sitä rasittaa liikaa, ja uutena tulokkaana mun vasemmasta olkapäästä katkes jänne jo toistamiseen. Oon tässä menossa VERVEN kuntoutustutkimusjaksolle jotta saadaan selvitettyä sopiva ala mulle tai sitten arvioidaan onko musta enää töihin. Hieno loppuelämä tulossa jos nyt joudun s-eläkkeelle. Toi verve vois auttaa suaki jos susta tuntuu hankalalta työelämään joutuminen. Mua pelottaa sos.tilanteet kuten kassatyöskentely, se vois olla kivaa ku siihen tottuis mutta ajatuskin hirvittää, eikä nuilla mun käsillä oikeesti tehä mitään. Tsemppiä sulle Mona! <3 laita spostia jos haluut paremmin kysellä multa jotain, eikä haittaa vaikka mun osote näkys tässä julkisena, anna olla vaan :-D laura.karvonen@outlook.com

    VastaaPoista
  29. Olen nyt lueskellut sun blogia ja seurannu videoita jonku puolisen vuotta, ja pakko todeta aina vaan uudestaan, että sulla tuntuu olevan liian paljo samoja kokemuksia kun itelläni :D
    Ja tää työnhaku: samankaltaista touhua, multa ei löydy työkokemusta, CV:n sisältöön ei saa kun kaks koulutusta, joista toisen jätin kesken, diagnosoitu vakava masennus, ahdistus- ja paniikkihäiriö, jotka ilmenee mm. sen perkeleen puhelimen kanssa, soittaminen jonnekin virastoon ym. on ihan helvetin vaikeaa. Osa-aika työ olis ainoa mahdollinen vaihtoehto, koska tiiän etten pysty olemaan töissä niinkuin muut yhteiskuntakelvolliset ihmiset, ilman että saan taas burn outin. Enkä minäkään uskalla/saa aikaseksi haettua töitä joka maailman kolkasta, työhakemusten teko on kauhistus enkä ole ikinä ollut työhaastattelussa. Niin ja ikähään on jo se 23 vuotta... eli tätä menoa ei tule olemaankaan töitä. Olis tosiaan aivan mahtavaa kun joku vaan soittais "tuutko töihin?", mut sehän olis liian helppoo...
    Jaksamisia sulle :) Ite aina yritän ajatella että täältä pohjalta ei oo kun suunta ylöspäin, jotain positiivista muutosta on pakko tulla.

    VastaaPoista
  30. Onko Silta-valmennus jo tuttu? http://www.siltavalmennus.fi/index.php/palvelumme/nuorten-palvelut/nuorten-startti
    Eli nuorille työttömille tarkoitettua toimintaa.
    Tässä sen omat sivut http://www.nuortenstartti.org/. Sinne voi laittaa hyvin sähköpostiakin :)

    Ps. kaunis blogi

    VastaaPoista
  31. Moikka Mona,

    ensinnäkin: ihan mieletön nainen! Olen sun videoita katsonut, ja en voi muuta sanoa kuin wau mikä tyyli, asenne ja esiintymisen lahja.

    Itse olen lukion käynyt ja hyvillä arvosanoilla ylioppilaaksi valmistunut, mutta jäin vastoin odotuksiani ilman opiskelupaikkaa. Pidin välivuoden ja olin töissä, mutta työsuhde loppui ja jäin työttömäksi. Töitä ei saa kun ei ole juurikaan kokemusta (eikä koulutusta) ja kokemusta ei saa olemalla työtön. Oravanpyörä on valmis. Kaiken lisäksi aloille, joinne haluaisin hakea, ei pääse noin vain, kun hakijoita on liikaa ja paikkoja liian vähän. Hain tänä keväänä uudestaan opiskelemaan, mutta en mennyt edes pääsykokeisiin. Ahdisti niin paljon, ja tunsin itseni täydelliseksi luuseriksi. Ihan kaikessa.

    Mun osalta hakemista yliopistoon/ammattikorkeakouluun ei ainakaan helpota se, että olen ihan reippaasti introvertti, mulla on myös puhelufobia ja oon traumatisoitunut sen välivuoden paskan työpaikan ja lukiossa tapahtuneen raiskauksen yrityksen takia. Tällä hetkellä olen onneksi sen verran päässyt stressin ja ahdistuksen kohdalla yliotteeseen ja hakenut työpajalle, jotta ottaisin edes sen ensimmäisen askeleen. Ettei tarvitse liian pitkälle harpata ja mennä suoraan kouluun.

    Mä en koe, että mun elämä olisi jotenkin paskaa sen takia, että en onnistunutkaan kaikessa. Oon pahalaatuinen perfektionisti, ja otti todella koville, kun en päässytkään ensi yrittämällä yliopistoon. En voi sanoa, että kannattaa pitää pää vaan pystyssä, koska itsekään en siihen pystynyt, mutta jotain kannattaa tehdä. Edes jotain ihan pientä. Sellaista, joka on realistinen ja tarpeeksi lähellä oleva tavoite.

    Tosi paljon tsemppiä sulle, ihan kaikessa. Mulla on tunne, että sussa on potentiaalia vaikka mihin.

    http://minullaonsiivetkimalaisen.blogspot.fi/

    VastaaPoista